Arkaainen latina Prisca Latinitas | |
Aika | Rooman monarkia , Rooman tasavalta |
---|---|
Tyttöjen kielet | Klassinen latinalainen |
Alue | Italian niemimaa |
Typologia | taivutus |
Luokittelu perheen mukaan | |
|
|
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | itc-ola |
Glottolog | oldl1238 |
Kutsumme arkaainen Latin ( Priskalle latinitas ) tai esiklassinen Latinalaisen , tila Latinalaisen käytössä origosta kielen jopa noin -100 .
Vanhan latinan käsite on yhtä vanha kuin klassisen latinan käsite , molemmat peräisin Rooman tasavallan lopusta. Tuolloin Cicero huomasi muiden tapaan, että hänen päivittäin käyttämänsä, roomalaisen korkea- asteen yhteiskunnan kielen , täynnä oli archaismeja , joita hän kutsui " verborum vetustas priscaksi " .
Aikana Myöhäisantiikki , Latinalaisessa grammarians ja hellenistit tuli tietoinen eri vaiheet, joiden kautta latinan kielen ohi. Isidore Sevillan hänen Etymologioissa , kuvattu alussa VII : nnen vuosisadan aikansa luokitusjärjestelmä:
" Latinas autem linguas quattuor esse quidam dixerunt, id on Priscam, Latinam, Romanam, Mixtam. Prisca est, quam vetustissimi Italiae sub Iano ja Saturno sunt usi, incondita, ut ovat pukeutuneita carmina Saliorumia. Latina, quam sub Latino et regibus Tusci et ceteri in Latio sunt locuti, ex qua fuerunt duodecim tabulae scriptae. Romana, quae post reges egzactos a populo Romano coepta est, qua Naevius, Plautus, Ennius, Vergilius poetae ja ex oratoribus Gracchus sekä Cato ja Cicero vel ceteri effuderunt. Mixta, quae post imperium latius promotum simul cum moribus et hominibus in Romanam civitatem inrupit, integritatem verbi per soloecismos et barbarismos corrumpens. "
Jotkut ovat sanoneet, että latinankieliä on neljä: primitiivinen, latina, roomalainen ja sekoitettu. Primitiivinen, jota vanhimmat italialaiset ovat käyttäneet Saturnuksen ja Januksen hallituskaudella, on karkea, samoin kuin Salian-laulut . Latinalaisen puhuttiin alla Latinus ja Toscanan kuninkaat kaikki asukkaat Lazion; se on se, johon kaksitoista taulukkoa kirjoitettiin . Roomalainen ilmestyi sen jälkeen, kun roomalaiset olivat alkaneet karkottaa kuninkaita: sen levittivät Naevius , Plautus , Ennius , Virgil ja puhujien joukossa Gracchus , Cato , Cicero ja monet muut. Sekoitus hallitsee sitä, että ulkomaiset miehet ja tavat tulivat yhdessä Rooman sivilisaatioon, Latinalaisen imperiumin perustamisen jälkeen, korruptoituneen sanaston eheyden solekismilla ja barbarismeilla . "
Tämä malli säilyi, ilman suuria muutoksia, kauan Isidorin jälkeen.
Vuonna 1874 John Wordsworth (en) ehdotti seuraavaa määritelmää: " Varhaisella latinankielellä ymmärrän latinaa koko tasavallan ajalta, joka on erotettu hyvin silmiinpistävästi sekä sävyiltään että ulkonäöltään imperiumin vastaavasta. " (" Arkaaisesta latinasta ymmärrän tasavallan ajan latinaa, joka erottuu selvästi sen ulkoisen muodon, imperiumin, sävystä. ")
Vaikka erot ovat selkeitä ja lukijoiden helposti havaittavissa, ne eivät riitä häiritsemään ymmärtämistä. Keisarillisen ajan latinankieliset puhujat eivät ole ilmoittaneet vaikeuksista ymmärtää arkaaista latinaa, lukuun ottamatta muutamia tekstejä, joiden on oltava peräisin kuninkaalliselta ajalta, lähinnä lauluja. Täten tasavallan alkuajoista peräisin oleva kahdentoista pöydän laki on ymmärrettävissä, kun taas Numa Pompiliuksen johdolla kirjoitettu Carmen Saliare ei ollut täysin ymmärretty edes Cicerolle.
Kreikkalaisen historioitsijan Polybiuksen teoksessa on säilynyt mielipide arkaaisesta latinasta . Hän herättää "Rooman ja Karthagon välisen ensimmäisen sopimuksen" , jonka hän sanoo "juonneen juurensa Lucius Junius Brutusin ja Marcus Horatiuksen konsulaatista , ensimmäisistä konsuleista kuninkaiden karkottamisen jälkeen" . Meillä ei ole suurta tietoa ensimmäisistä konsuleista, mutta Polybius sanoo, että sopimus on kirjoitettu 28 vuotta Xerxes I st : n hyökkäyksen jälkeen Kreikassa, toisin sanoen vuonna -452 , lähellä Decemvirin aikaa. , kun Rooman tasavallan perustuslaki oli määritelty. Polybius puhuu näin ollen sopimuksen laadinnassa käytetystä kielestä: "muinainen roomalainen kieli eroaa niin paljon nykyaikaisesta kielestä, että sitä voidaan ymmärtää vain osittain ja sen jälkeen, kun sitä on käytetty paljon ja älykkäimmät ihmiset" .
Arkaaisen latinan, jota puhutaan suuressa osassa tasavaltaa, ja klassisen latinan välillä ei ole paljon eroja, mutta on olemassa jatkuva porrastus.
Tasavallan loppua pidetään lopullisena päättymispäivänä kielitieteilijöiden mukaan Wordsworthin jälkeen. Charles Edwin Bennett (as) sanoo:
"Arkaainen latina" on välttämättä jonkin verran epämääräinen termi ... Bell, De Locativissa prisca latinitate vi et usu , Breslau, 1889, asettaa lopullisen rajan -75. on mahdotonta antaa tarkkaa päivämäärää, arkaainen latina ei lopu äkillisesti vaan jatkuu jopa keisarilliseen ajanjaksoon saakka. "
Bennetin toimittama päivämäärä -100 ei ole se, joka myöhemmin säilytettiin, mutta Bellin ehdottamasta arvosta -75 on tullut standardi, kuten mainitaan suurissa teoksissa, kuten Loebin julkaisemassa fragmentissa (kirjallisessa tai epigrafisessa). . Vuosien -452 ja -75 väliset latinankieliset tekstit kehittyvät siten kokeneiden klassikkojen vaikeasti ymmärrettävästä tilasta kohti latinaa, joka on kirjainten miesten saatavilla.
Mikään kirjoitus ei ole ennen kreikkalaisen aakkosen käyttöönottoa Italiassa . Vanhin juontavat luultavasti VII : nnen ja VI : nnen vuosisadan eaa. JKr . Jotkin tekstit, jotka on säilynyt hajanaisesti klassisten kirjoittajien teoksissa, on kuitenkin pitänyt säveltää kuninkaallisen aikakauden aikana .
Saksalainen filologi Gerhard Radke (de) julkaisi vuonna 1981 luettelon vanhimmista latinankielisistä kirjoituksista.
Plautus- komedia-teatteriesitykset , jotka ovat peräisin III E- ja II - luvuilta eKr. AD ovat vanhimpia kirjallisia teoksia, jotka olemme säilyttäneet kokonaisuudessaan. Myös fragmentteja teoksista (esim Odusia by Livius Andronicus, Bellum Poenicum jonka Naevius) johon muut kirjoittajat (esim Aulu-Gelle ).
Roman kirjoittajat III : nnen luvulla eaa. J.-C.
Roman kirjoittajat II th -luvulla eaa. J.-C.
Arkaainen latina kirjoitetaan pääasiassa 20 kirjaimella: A, B, C, D, E, F, H, I, K, L, M, N, O, P, Q, R, S, T, V, X.
G - tai muunnettu C - varmasti ilmestyi tasavallan aikana, mutta sen käyttö ei tullut yleiseksi vasta klassiseen aikaan. Aikaisemmin konsonantti C peitti valinnaisesti foneemit [k] ja [g]: näin on edelleen klassisina aikoina etunimillä Caius ja Cnaeus , vastaavasti lausuttuina [gajus] ja [gnaeus]. Mitä K, päinvastoin, se on yleensä järjestelmällisesti korvata C (se on yleensä juurikaan käytetä enää klassisen kaudella kuin lyhenne KAL varten KALENDAE , oikeinkirjoituksen lisäksi kilpaillen CALENDAE , kuuluisa calends ). Lopuksi, syvä aalto Hellenization joka vaikuttaa roomalaisessa maailmassa alkaen III : nnen vuosisadan eaa. AD määrää lopulta eksogeenisten kirjainten Y ja Z käytön.
Humanisti Pierre de la Ramee on tekijää, XVI : nnen vuosisadan , uudistus pyritään luomaan kirjeitä j ja v , erottaa ne i ja u , joten nimi kirjeiden Ramists .
Joitakin eroja arkaaisen latinan ja klassisen latinan välillä ovat yksinkertaisesti ortografiset; uskotaan, että ääntäminen on olennaisesti sama kuin klassisessa latinassa.
Joitakin arkkisen latinan fonologisia ominaisuuksia ovat:
Latinalaiset nimet erotetaan kieliopillisella kirjaimella , sanan taivutus loppulla (tai loppuliitteellä), joka määrää sen roolin lauseessa (aihe, COD jne.).
Ensimmäinen poikkeama (a)Tämän kielen nimet ovat tyypillisesti naisellisia. Teemat päättyvät -ā .
Joillakin maskuliinisilla nimillä on loppu -s , mikä olisi voinut olla alkuperäinen loppu; Tämä -s kuitenkin taipumus pudota: paricidas vs. paricida . Nimetyssä monikossa -ī korvasi alkuperäisen -s .
puellā, –āī tyttö, nuori tyttö f. |
||
---|---|---|
Yksittäinen | Monikko | |
Nominatiivi | puellā | puellāī |
Äänestävä | puella | puellai |
Akkusatiivi | puellam | puellās |
Genetiivi | puell-ās / -āī / -ais | puell-om / -āsōm |
Datiivi | puellāi | puell-eis / -abos |
Ablatiivi | puellād | puell-eis / -abos |
Vuokraus | Romai | Syracuseis |
Yksittäisessä genitiivissä -s on korvattu toisen kielen -ī . Tuloksena oleva diftongi -āī , sen jälkeen kun siitä on lyhennetty -ai , siitä tuli -ae . Joissakin tapauksissa korvaamista ei tapahtunut: pater familiās . Myöhäisten epigrafisten loppujen -aes selitykset ovat epävarmoja . Monikielisessä genitiivissä säännöllinen loppu on –āsōm ( –ārum klassisessa latinassa, rokotismilla ja lopullisen -ō: n lyhenteillä ), mutta jotkut nimet ottavat lainaa -om ( -um klassisessa latinassa) toisesta taivutuksesta.
-I yksikössä datiivissa on pitkä tai lyhyt. Kuten yksikön genitiivissä, lopusta tulee -ae , -a (Feronia) tai -e (Fortune).
Akkusatiivisessa yksikössä latina lyhentää vokaalin lopullisen -m : n edessä .
Yksittäisessä ablatiivissa -d kuuluu pitkän vokaalin jälkeen. Monikossa datiivi ja ablatiivi, loppu -abos , joka on peräisin indoeurooppalaisesta * -ābhosista , käytetään vain naisilla ( deabus ). Kehitys * –ais> –eis> īs on analoginen toisen kielen –ois-kehityksen kanssa.
Alkuperäinen lyhyt -a singulaa- vocative yhdistyi lyhennetty -a ja nominatiivin.
Paikannettavaa tapausta ei voida soveltaa puella- tyyppiseen sanaan ; taulukossa on siis korvattu yksinäinen Roma ja monikko Syracusae . Monikon locative loppu on jo sekoitettu ablatatiivin -eis : iin.
Toinen deklinaatio (o)Nimet ovat maskuliinisia tai neutraaleja. Teemat päättyä -o , joka on peräisin aste O of indoeurooppalaisen vokaali vuorottelu . Klassinen latina esittelee ŭ> ŭ kehityksen .
Niillä substantiiveilla, joiden nimellisnimellä singulaarinen loppu on -ros tai -ris , tapahtuu pyörtyminen : meillä on siis ager eikä * ageroja . Nimelliset maskuliiniset monikkomuodot seuraavat kahta kehityslinjaa, joista jokainen jättää sarjan loppuja. Roomalaiset yleistivät indoeurooppalaisen alkupään * -oi . Sarja on * -oi> -oe> -ei> -e> -ī . Provinssitekstit yleistävät kolmannessa kielenkäytössä esiintyvän nominatiivin monikon * -ōs indoeurooppalaista loppua : * -ōs> -ēs, -eis, -īs , vuodesta 190 ACN.
campos, –ī kenttä, tavallinen m. |
saxom, –ā kivi, rock n. |
|||
---|---|---|---|---|
Yksittäinen | Monikko | Yksittäinen | Monikko | |
Nominatiivi | campoja | leiri-oe / -e / -ei / -ī / -ēs / -eis / -īs |
saksofoni | sax-à / -ă |
Äänestävä | leiri-e / -us | leiri-oe / -e / -ei / -ī / -ēs / -eis / -īs |
saksofoni | saxǎ |
Akkusatiivi | campom | campoja | saksofoni | sax-à / -ă |
Genetiivi | leiri-ī / -ei | leiri-ōm / -ūm | Sax | sax-ōm / -ūm |
Datiivi | campō | leiri-ois / -oes / -eis / -īs | saksalainen | sax-ois / -oes / -eis / -īs |
Ablatiivi | campōd | leiri-ois / -oes / -eis / -īs | saxod | sax-ois / -oes / -eis / -īs |
Vuokraus | campī / -ei / -oi | leiri-ois / -oes / -eis / -īs | saxī / -ei / -oi | sax-ois / -oes / -eis / -īs |
Yksittäisessä genitiivissä -ī on vanhin loppu. Myöhemmin se vuorotellen -ei : populi Romanei , "Rooman kansan" kanssa. Monikielisessä genitiivissä lopput -om ja -um (tai -ōm ja -ūm ), jotka molemmat ovat peräisin indoeurooppalaisesta * -ōm , selviävät klassisessa latinassa kolikoiden nimissä ja mittanimissä . Muualla klassisella latinalaisella on -ōrum , analogisesti loppu -ārumin ensimmäisen kielen kanssa.
Yksittäisessä datatiivisessa yksikössä, jos Prénesten fibula on väärä, muotoa Numasioi , vain esiintymistä -ōi , ei pidä ottaa huomioon: loppu on sitten -ō .
Yksittäisessä vokaatiossa jotkut substantiivit - mutta eivät välttämättä samat kuin klassisessa latinassa - menettävät -e (loppu ø). -E vuorottelee säännöllisesti -us . Lausuva monikko oli sama kuin nimellinen monikko. Lukuun ottamatta tiettyjä yksikkömuotoja, jotka olivat identtisiä perimän kanssa, lokatiivi sulautui ablaattiin kaikissa italian kielissä ennen arkaaista latinaa.
Kolmas kieltä (c)Nimet ovat maskuliinisia, naisellisia ja neutraaleja. Teema päättyy konsonanttiin, josta nimi "konsonanttinen taivutus". On kuitenkin joitain nimiä, joiden teema päättyy -i: ään . -I- teema , joka on vokaaliteema, sulautui osittain konsonanttiteemaan latinaa edeltäneen ajanjakson aikana ja vielä enemmän arkaaisessa latinassa, mikä johti sekoitettuun teeman julistukseen. Klassisessa latinassa on siitä jälkiä: esimerkiksi adjektiivi ingens , "valtava", antaa:
ominaisuudet, joita yleisesti kutsutaan "kolmen -i-säännöksi ".
Konsonanttiteemojen muunnelmat vaihtelevat hieman teema-aiheen loppukonsonantista riippuen: okklusiivinen, r-, n-, s- jne. Alla olevat paradigmat sisältävät okklusiivisen teeman ( reg- ) ja i- ( igni- ) teeman .
rēgs –ēs king m. |
ignis -ēs tulipalo m. |
|||
---|---|---|---|---|
Yksittäinen | Monikko | Yksittäinen | Monikko | |
Nominatiivi | rēg / -s | rēg-eīs / -īs / -ēs / -ĕs | ign-is / -es | ign-eīs / -ēs / -īs / -ĕs |
Äänestävä | rēg / -s | rēg-eīs / -īs / -ēs / -ĕs | ign-is / -es | ign-eīs / -ēs / -īs / -ĕs |
Akkusatiivi | regem | rēg-eīs / -īs / -ēs | ignim | ign-eīs / -ēs / -īs |
Genetiivi | rēg-es / -is / -os / -us | rēg-om / -um / -erum | ignis | ign-iom / -ium |
Datiivi | rēg-ei / -ī / -ē / -ě | rēg-ebus / -ebūs / -ibos / -ibus |
ign-i / -eī / -ē | ign-ibus / -ibos |
Ablatiivi | rēg-īd / -ĭd / -ī / -ē / -ĕ | rēg-ebus / -ebūs / -ibos / -ibus |
ign-īd / -ĭd / -ī / -ē / -ĕ |
ign-ebus / -ebūs / -ibos / -ibus |
Vuokraus | rgī | rēgebos | ignī | ignibos |
Konsonanttisen deklinaation osalta nominatiivisessa yksikössä -s oli kiinnitetty suoraan teemaan, mutta kahden konsonantin yhdistelmä tuotti modifioituja nominatiiveja. Nominatiivissa REGS sijasta rex on oikeinkirjoituksen ominaisuus arkaainen Latinalaisen; kirjainta x käytettiin harvoin yksinään äänten / ks / tai / gs / merkitsemiseksi, jotka sen sijaan kirjoitettiin nimellä 'ks', 'cs' tai jopa 'xs'. Nominatiivisesti ilmaantuu usein pyörtyminen / apokooppi : arkaainen latinankielinen niminus > klassinen latinankielinen nimitys ; hominus > homo ; Caesarus > Caesar . Neutraali muoto (jota ei esitetä tässä) on indoeurooppalainen nominatiivi ilman teeman loppua; esimerkiksi cor < * johto ("sydän").
Yksittäiset genitiiviset päätteet ovat -is <-es ja -us <* -os . Monikielisessä genitiivissä jotkut muodot lisäävät loppupään yksin genitiivimuotoon eikä pelkästään teemaan: regerum <* reg-is-um ( reg-um: n sijasta ).
Datiivi-yksikkö, -î onnistui -ei ja -ê 200 ACN: n jälkeen.
Akkusiivisessa yksikössä -em < * -ṃ konsonantin jälkeen.
Yksittäisessä ablaatiossa -d laskee 200 ACN: n jälkeen. Monikossa datiivissa ja ablatatiivissa runoilijat käyttävät joskus -būs-sanoja .
Lokatiivin vanhin muoto on identtinen datiivin muodon kanssa, mutta se rinnastetaan ablatiiviin tänä aikana.
Neljäs kieli (u)senātus, –ūs senaatti m. |
||
---|---|---|
Yksittäinen | Monikko | |
Nominatiivi | senātus | senātūs |
Äänestävä | senātus | senātūs |
Akkusatiivi | senātum | senātūs |
Genetiivi | senāt-uos / -uis / -ī / -ous / -ūs | senāt-uom / -um |
Datiivi | senātuī | senāt-ubus / -ibus |
Ablatiivi | senāt-ūd / -ud | senāt-ubus / -ibus |
Vuokraus | senāti |
Morfologisesti viides taivutus arkaaisessa latinassa eroaa juurikaan sen jälkeläisestä klassisessa latinassa. Jälkimmäisen osalta temaattinen vokaali on E.
rēs, reis
asia f. |
||
---|---|---|
Yksittäinen | Monikko | |
Nominatiivi | rēs, reis | rēs |
Äänestävä | rēs | rēs |
Akkusatiivi | Rem | rēs |
Genetiivi | ris, rēs | rēsom |
Datiivi | reī | rēbos |
Ablatiivi | punainen | rēbos |
Vuokraus | -Eis |
Ensinnäkin löydämme muutoksia, jotka liittyvät latinan yleisen fonologian historiaan:
Lisäksi huomaamme, että:
Henkilökohtaiset pronominit ovat yleisimpiä sanoja arkkimaisissa latinankielisissä kirjoituksissa. Huomaa, että kolmessa persoonassa ablatiivin loppu on identtinen akkusatiivin loppupään kanssa.
ego, minä, minä | sinä, sinä, sinä | suī, itsensä, itsensä jne. | |
---|---|---|---|
Yksittäinen | |||
Nominatiivi | ego | sinä | - |
Akkusatiivi | mēd | tēd | sd |
Genetiivi | laittaa | tis | sei |
Datiivi | mihei, mehei | tibei | sibei |
Ablatiivi | mēd | tēd | sd |
Monikko | |||
Nominatiivi | nōs | sinun | - |
Akkusatiivi | nōs | sinun | sd |
Genetiivi | nostrōm, -ōrum, -i |
vostrōm, -ōrum, -i |
sei |
Datiivi | nōbeis, nis | vōbeis | sibei |
Ablatiivi | nōbeis, nis | vōbeis | sd |
Arkaaisessa latinassa suhteellinen pronomini on myös yleinen.
queī, quaī, quod kuka, mitä | |||
---|---|---|---|
Uros | Naisellinen | Neutraali | |
Yksittäinen | |||
Nominatiivi | queī | telakka | quod |
Akkusatiivi | quem | quam | quod |
Genetiivi | mitä, mitä | quoia | whatum, whatom |
Datiivi | quoī, queī, quoieī, queī | ||
Ablatiivi | quī, quōd | quād | quōd |
Monikko | |||
Nominatiivi | ques, queis | telakka | qua |
Akkusatiivi | quōs | mitä | quōs |
Genetiivi | quōm, quōrom | quōm, quārom | quōm, quōrom |
Datiivi | queis, quīs | ||
Ablatiivi | queis, quīs |
nykyinen koodi: summa | nykyinen koodi: facio | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
arkaainen | klassikko | arkaainen | klassikko | |||||
yksikkö | monikko | yksikkö | monikko | yksikkö | monikko | yksikkö | monikko | |
1 kpl henkilö | som, esom | somos, sumos | summa | sumus | fac (e / ī) o | fac (e) imos | faciō | facimus |
2 e henkilöä | es | esteīs | es | estis | fac (e / ī) s | fac (e / ī) teis | kasvot | kasvotulehdus |
3 th henkilö | On | ovat | On | rusketa | fac (e / ī) d / - (e / i) t | fac (e / ī) on | facit | helppo |
täydellinen ohjeellinen: fuī | täydellinen ohjeellinen: fēcī | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
arkaainen | klassikko | arkaainen | klassikko | |||||
yksikkö | monikko | yksikkö | monikko | yksikkö | monikko | yksikkö | monikko | |
1 kpl henkilö | fuei | fuemot | fuī | fuimus | (fe) fecei | (fe) fecemot | fēcī | fēcimus |
2 e henkilöä | fuistei | fuisteīs | fuisti | fuistis | (fe) fecistei | (fe) fecisteis | fēcistī | fēcistis |
3 th henkilö | fued / pakenee | fueront / -erom | pakenee | fuērunt | (fe) feced / -et | (fe) feceront / -erom | fcit | fēcērunt / -ēre |