arabi | |
Ominaisuudet | |
---|---|
Tyyppi | Konsonanttinen aakkoset tai Abjad |
Kieli (t) | Arabia , arabian , persian , balochin , urdu , kurdin , pastu , sindhi , uiguuri ja muut lajikkeet |
Suunta | Oikealta vasemmalle |
Historiallinen | |
Aika | V th luvulta tänään |
Järjestelmä (t) vanhempi (t) |
Protosinaitic Foinikialaista |
Koodaus | |
Unicode |
U + 0600 - U + 06FF U + 0750 - U + 077F U + FB50 - U + FDFF U + FE70 - U + FEFF |
ISO 15924 | Arab |
Arabian aakkoset on abjad , joka on sanoa kirjoitusjärjestelmästä huomata vain konsonantit (tai lähellä sitä). Aluksi siinä on 28 kirjainta ja se on kirjoitettu vaakasuunnassa oikealta vasemmalle. Eri kieliä sitä käytetään huomata on johtanut lukuisiin muutoksia arabian aakkoset niiden fonologisen järjestelmään .
Nykyinen arabiaksi ei huomata vokaalit, jotka voivat kuitenkin esiintyä muodossa tarkkeiden tietyissä didaktisiin teksteissä ( Koraani , oppia lukemaan, sanakirjat). Tämän seurauksena arabiaksi kirjoitettu sana voi yleensä hyväksyä useita lukemia vokaalien jakautumisesta (tai puuttumisesta) ja konsonantin kaksinkertaistumisesta riippuen, ja se on usein samanlainen kuin lyhenne : teksti on pystyttävä lukemaan oikein ymmärtääksesi sen., ja sinun on ymmärrettävä teksti lukeaksesi sen oikein; vain hyvä kielitaito antaa mahdollisuuden määrittää oikea sana kontekstin mukaan. Tämä arabiankielinen tiedekunta johtuu semiittisten kielten konsonanttirakenteesta, jossa konsonantit ovat yleensä semantiikan kantajia, vokaaleja riippuen vain leksikaalisesta luonteesta ja kieliopillisesta toiminnasta. Tämän seurauksena arabiankielinen kirjoittaminen panee erityisesti merkille yleisen semantiikan, kuten ideogrammin , jättäen lukijan pitkälti kääntämään lukun jokapäiväiseen kieleen.
Islamin laajentuessa eri kielillä otettiin käyttöön arabiankielinen kirjoitusjärjestelmä , koraanin kieli , ja arabialaisen aakkosen käyttö levisi vähitellen. Näin aakkosia käytetään myös tiettyjen indoeurooppalaisten kielten , kuten persian , kašmirin , sindin , urdu , kurdin, kirjoittamiseen . Sitä käytetään myös Kiinassa , erityisesti Xinjiangin , Gansun ja Ningxian maakunnissa , samoin kuin useissa kiinalaisissa vähemmistöissä, jotka ovat omaksuneet islamin (puhumme tässä viimeisessä xiao'erjingin tapauksessa ). Aikaisemmin arabiaa käytettiin edelleen tiettyjen afrikkalaisten kielten ( swahili , hausa , Wolof , Somali ) ja turkin muistiinpanoon vuoteen 1928 saakka .
Tämä artikkeli ei käsittele arabian ääntämistä eikä sen transkriptiota .
Me Jäljitämme tämän aakkosen arameaksi sen nabatean tai syyrian muunnoksessa , joka on itse foinikialaisen jälkeläinen (aakkoset, joista muun muassa syntyy hepreankielisiä , kreikkalaisia ja siten myös kyrillisiä , latinalaiset kirjaimet jne.). Varhainen arabiankielinen kirjoitus on nabatealainen kursori.
Kielellisesti arabia on lähempänä etelä- arabialaisen aakkosen mainitsemia kieliä , erityisesti konsonanttien luettelo on paljon täydellisempi. Vaikka arabia kuuluu etelä-arabialaiseen kielialueeseen, Keski-Arabian paimentolaisheimot hyväksyivät merkinnänsä aakkoset, joita käytettiin tämän alueen pohjoisosassa, Hedelmällisessä Puolikuussa , joka oli kulttuurisesti ja taloudellisesti hallitseva tuolloin. Merkittävää on, että varhaisin dokumentoitu arabiankielinen käsikirjoitus oli Kufi , käsikirjoitus Koufan kulttuurikeskuksesta, joka sijaitsee Eufratin rannalla .
Vastakkaisella taulukolla on mahdollista verrata muutoksia, jotka on tehty piirtämällä kirjaimia aramealaisesta prototyypistä Nabataean- ja Syyrian-skripteihin. Arabia asetetaan näiden kahden väliin luettavuuden vuoksi eikä kronologisen evoluution merkitsemiseksi; Moderni heprea on lisätty vertailuun Nabataeanin kanssa.
Koska arabialainen on enemmän riippuvainen vokaaleista kuin sen Nabataean-malli, tarve ilmoittaa ne syntyi hyvin nopeasti. Tätä varten arabia käytti kolmea kirjainta alif , ya ja waw osoittamaan pitkät vokaalit â , î ja û, vastaavasti . Myöhemmin alif menetti kokonaan roolinsa konsonanttina, ja hamza otettiin käyttöön diakriittisenä merkkinä osoittamaan tämän nivelen sijainti. Siksi arabialainen aakkoset ovat vain epätäydellisesti konsonanttiset aakkoset :
Ensimmäinen todistus tekstistä arabialaisessa aakkosessa on vuodelta 512 .
Aramean mallissa, jossa on vähemmän foneemeja kuin arabiaksi, alkuperäisen kirjoituksen on täytynyt sekoittaa useita arabian kielen foneemeja samaan kirjaimeen . Tämä ongelma on edelleen ilmeinen Kufi- käsikirjoituksessa, joka löytyy monumentaalisista kirjoituksista ja joistakin kalligrafisista teoksista.
Se on VII : nnen vuosisadan että lisätään pistettä tai joitakin kirjeitä erottamaan niitä. Näiden muutosten aikana kirjainten järjestystä muutettiin: arabialainen aakkoset eivät enää noudata muiden semiittisten aakkosien levantinilaista järjestystä , vaan ryhmittelevät kirjaimet niiden graafisen muodon mukaan. Kahden kirjaimen q ja f käytön vahvistaminen kesti kauan. Alussa, Hegiran kahden ensimmäisen vuosisadan aikana , q: llä oli piste sen yläpuolella, ja f: llä ei ollut yhtään. Sitten f: lle annettiin piste alla, kuten pitkään Maghrebian aakkosissa . Loppujen lopuksi f- piste kulki yli, ja q sai kaksi, yleisen käytön mukaisesti.
Arabian aakkoset koostuu kaksikymmentäyhdeksän perustavanlaatuinen kirjaimia (kaksikymmentäkahdeksan Jos ei oteta huomioon hamza , joka käyttäytyy joko täytenä kirjain tai diacritic ). Sitä luetaan ja kirjoitetaan oikealta vasemmalle, kuten monet semiittiset kirjoitukset, joissa käytetään abjadeja (syyrialainen, heprea jne.).
Arabia ilmoittaa numeroina yksikön ennen kymmentä (kuten saksaksi), joten ensin kirjoitetaan yksiköt ja sitten kymmenet (sitten sadat jne.) Oikealta vasemmalle; siksi tällä tavalla kirjoitettujen numeroiden numerot ovat samassa järjestyksessä kuin latinankielillä, yksiköiden oikealla puolella.
Monet kirjaimet ovat samanlaisia luurangossa ( rasm ) ja ne erotetaan toisistaan vain pisteillä, joita käytetään diakriitteinä kirjoitusviivan ylä- tai alapuolella ( ـثـ ـتـ ـنـ ـبـ ـيـ ). On 18 perusmuotoa ( rasma ). Arabiaksi muilla kielillä ovat samat muodot, yleensä lisäämällä pistettä.
Käsinkirjoitettujen ja painettujen kirjeiden välillä ei ole eroa, eikä isoja ja pieniä kirjaimia ole olemassa: kirjoitus on siis yksikamarinen .
Toisaalta suurin osa kirjaimista on kiinnitetty toisiinsa, jopa painettuna, ja niiden oikeinkirjoitus voi muuttua riippuen siitä, ovatko ne alkuasennossa (linkitettynä seuraavaan kirjaimeen, mutta eivät edelliseen), mediaani (linkitetty molemmin puolin) ), lopullinen (linkitetty edelliseen mutta ei seuraavaan) tai että ne ovat eristettyjä (ilman linkkiä): puhumme asiayhteyteen liittyvistä muunnelmista . Sidosta voidaan enemmän tai vähemmän pidentää muuttamatta kirjainten lukemista: Normaalisti tiivistetty كتب ( ktb ) voidaan myös tehdä كـــتـــب pidentämällä sidoksia ( Kashida ) esimerkiksi kalligrafisen vaikutuksen luomiseksi tai perusteluista layout.
Lisäksi kuusi kirjainta ( و ز ر ذ د ا ) ei koskaan liitetä seuraavaan kirjaimeen, joten sana voi olla yksi tai useampi välilyönti . Nämä kirjainten väliset erot, jotka eivät kiinnity sanojen sisäpuolelle, ovat pienempiä kuin erottavat sanat. Esimerkiksi Pariisissa on kirjoitettu باريس (Baris), jossa kumpikaan Pitkä eikä R liittyy seuraavan kirjeen (jos se oli tarpeen pidentää oikeinkirjoituksen linkkien باريس voidaan kirjoittaa باريس , mutta välit ja R tai r: n ja i: n välillä, jotka ovat erotteluja, ei voida pidentää).
Arabialaisen aakkosen ollessa abjad , lukijan on tunnettava kielen rakenne palauttamaan vokaalit . Kun kyseessä on arabian , vokaalit sana jaetaan sisällä consonantal juurta , sääntöjen mukaan kieliopin.
Koraanin painoksissa tai opetustöissä käytetään kuitenkin enemmän tai vähemmän täsmällistä vokaalimerkintää diakriitikoiden muodossa. On lisäksi tällaisissa teksteissä nimeltään " vocalized ", useita muita diakriittisiä ja tavutus, yleisimpiä ovat osoitus siitä, ettei vokaali ( Sukun ) ja gemination konsonanttien ( Sadda ) .
Kirjainten muoto vaihtelee sen mukaan, ovatko ne eristettyjä vai ovatko ne alku-, keski- vai viimeisessä asennossa. Nämä eri muodot on esitetty alla olevassa taulukossa.
"Alkuperäisen" tai "lopullisen" käsite ei kuitenkaan viittaa vain kielen sanojen erottamiseen. Samassa sanassa tietyt kirjaimet eivät koskaan liity seuraaviin, ja ne ovat siten yleensä "lopullisessa" muodossa; ja seuraava on sitten ”alkuperäisessä” muodossa, myös sanan sisällä.
Useimmilla kirjaimilla on periaatteessa vain kaksi muotoa, jotka ovat yleensä "eristetty + lopullinen" ja "alkukirjain + keskimmäinen". Kirjaimia, jotka viittaavat neljään erilliseen muotoon, on rajoitettu, nimittäin ع (ʿayn) ja غ (ġayn) sekä ه (hāʾ).
Alla olevassa taulukossa rivit, jotka on rajoitettu kahteen muotoon sarakkeessa "lopullinen, mediaani, alkusana", ovat ne, jotka eivät liity seuraavaan, rajoittamalla vaihtoehtoa "alkuaine, mediaani / lopullinen".
Eristetty | Sukunimi | Lopullinen, mediaani, alkuosa | DIN-31635 | EI | Foneemi arabiaksi |
---|---|---|---|---|---|
ء (†) | hamza | أ, إ, ؤ, ئ | ʾ | ' | ʔ |
ا | Alif | اـــــا (*) | à / â (‡) | à / â (‡) | aː (‡) |
ب | Bā | بـــــبـــــب | b | b | b |
ت | Sinun | تـــــتـــــت | t | t | t |
ث | Thā | ثـــــثـــــث | ṯ | th | θ |
ج | Jīm | جـــــجـــــج | ǧ | dj | d͡ʒ |
ح | Ha | حـــــحـــــح | ḥ | ḥ | ħ |
خ | Khā | خـــــخـــــخ | HH | kh | x |
د | Dāl | دـــــــد | d | d | d |
ذ | Dhāl | ذـــــــذ | ḏ | dh | ð |
ر | Ra | رــــــر | r | r | r |
ز | Zāy | زـــــــز | z | z | z |
س | Synti | ســـــســـــس | s | s | s |
ش | Shīn | شـــــشـــــش | š | sh | ʃ |
ص | Surullinen | صـــــصـــــص | ṣ | ṣ | sˁ |
ض | Isä | ضـــــضـــــض | ḍ | ḍ | dˁ |
ط | Sinun | طـــــطـــــط | ṭ | ṭ | tˁ |
ظ | Ẓā | ظـــــظـــــظ | ẓ | ẓ | ðˁ |
ع | Ayn | عـــــعـــــع | ʿ / ' | ʿ / ' | ʕ |
غ | Rhayn | غـــــغـــــغ | ġ | gh | ɣ |
ف | Fa | فـــــفـــــف | f | f | f |
ق | Qāf | قـــــقـــــق | q | ḳ | q |
ك | Kāf | كـــــكـــــك | k | k | k |
ل | Lam | لـــــلـــــل | l | l | l |
م | Mīm | مـــــمـــــم | m | m | m |
ن | Nunna | نـــــنـــــن | ei | ei | ei |
ه | Ha | هـــــهـــــه | h | h | h |
و | Wāw | وــــــو | w | w | w tai uː |
ي | Yāʾ | يـــــيـــــي | y | y | j tai iː |
Arabialainen aakkoset eivät enää seuraa muiden semiittisten aakkosien levantinilaista järjestystä , vaan ryhmittelevät kirjaimet graafisen muodonsa ja saman perusmuodon mukaan pisteiden lukumäärän tai sijainnin mukaan. Perinteinen Levantin järjestys on vain heijastuu lukuarvo kirjaimet, alla.
Nyt klassinen järjestys on perinteinen itämainen järjestys, joka on annettu yllä olevassa taulukossa:
On huomattava, että vaikka aakkosten kärjessä, alif ei tarkkaan ottaen ole kirje itsessään, vaan sillä on merkkinä hamzan laajennus tai tuki . Sanakirjoissa ensinnäkin on hamza .
Maghreb on pitkään seurannut eri järjestyksessä. Myös eli niin sanottu "Länsi" arabian aakkoset kirjain fā' kirjoitettiin ڢ (eikä ف Itä aakkoset), kun taas QAF edustivat ڧ (eikä ق ) ja kirjaimet oli merkittävästi erilainen:
Nykyään Maghrebian-painokset noudattavat itämaisia tapoja. On kuitenkin huomattava, että Koraanista on edelleen julkaisuja Andalusian ja Maghrebian (Länsi) tyyliin.
Tässä arabialaisessa aakkosessa kolmella kirjaimella on erityinen rooli, alif , waw ja ya . Näitä kolmea kirjainta voidaan käyttää:
Nämä roolit täydentävät waw: n ja ya: n puolivokaaliroolia .
Vaikka periaatteessa kaikki arabialaisen aakkosen kirjaimet ovat konsonantteja ja kutakin konsonanttia edustaa kirjain, alifin ja hamzan tapauksessa tämä ei päde :
Kun se on radikaali kirjain, joka edustaa juurta sanakirjassa, hamzaa edustaa aina alif- tuki ja se löytyy leksikografisen järjestyksen alusta; tätä kutsutaan alif-hamzaksi . Tästä syystä hamza on esitetty aakkosen alussa yllä olevassa taulukossa, vaikka se ei olekaan teknisesti osa kirjainluetteloa. Sen tukikirje voi kuitenkin vaihdella tälle juurelle sovellettavan järjestelmän mukaan, mikä voi johtaa sekaannukseen waw: n tai ya: n kanssa .
Kun hamza on sanan alussa, sen tukikirjain on aina alif riippumatta tosiasiallisesti käytetystä vokaalista. Siksi Alif , ihmisille, jotka eivät ole opiskelleet periaatteita, näyttää kaikenlaisia ääntämisen, vaikka todellisuudessa se ei ole edes kirjeen, vaan yksinkertainen tukea, tai muuten merkki. Supistuksen A, tai lyhyen A: n pidentäminen
Sukunimi | Oikeinkirjoitus | Translitterointi | Hänen | |
---|---|---|---|---|
eristetty | lopullinen | |||
tāʾ marbūṭa | ة | ــة | h ja t / Ø / h / ẗ | [t], [h], Ø |
ʾAlif maqṣūra | ى | ــى | à / ỳ | [(at] |
lām ʾalif | لا | ــلا | la | [the] |
Alif maddah | آ | آ | à / â | [ aː ] |
Unicode-lähteet: arabialaiset 0600-06FF ja arabialaiset B- esityslomakkeet |
Historiallisesti ة tāʾ marbūṭa (” kihara tai sidottu tāʾ ”) on johdannainen ت tāʾ: sta eikä ه hāʾ: sta , joten edellä mainitut kaksi kohtaa ovat läsnä. Riittää, että silmukka taʾ saadaan tʾ obtain marbūṭa. Se on konsonantti, nimittäin a / t /; se on kuitenkin vain sanan lopussa, ja sitä edeltää aina lyhyt vokaali / a / (jota kirjoitetaan harvoin). Ääni / t / lausutaan vain, jos sitä edeltää alif (ا) tai jos myös taa seuraavat lopulliset satunnaiset vokaalit lausutaan, tai jos kyseessä on liite ( iḑāfa ); nämä vokaalit jätetään kuitenkin usein pois nykyisestä ääntämisestä. Tästä syystä ilmoitamme väärin, että tämä kirjain on [a (t)] arvoinen.
Tā' marbūṭa on kieliopin arvo arabiaksi: se on usein päättyy feminiinisyyden (adjektiiveja, substantives, sekä feminiinimuoto erisnimiä, joita esiintyy maskuliininen - esimerkiksi: Samir / Samira). Tämä kirjain voi kuitenkin päättää substantiivit, jotka viittaavat selvästi maskuliinisiin kokonaisuuksiin, kuten kalifi ( خليفة ) tai komentaja (tässä tapauksessa monikkomuodossa: قائد ج قادة ). Substantiivien tai adjektiivien lopullinen loppu, jotenʾ marbūṭaa ei koskaan löydy arabialaisten verbien todellisesta taivutusmuodosta.
Tā' marbūṭa muuntuu " tā' Tawilaan " ( "pitkä", siis "normaalia"), kun nimi laitetaan kahden muodossa tai, kun sana seuraa morpheme , kuten ajasta: طاولة - طاولتي (" Oma pöytä "~" pöytä ")
Jatkuvassa ääntämisessä kuulemme tauon aikana [h] eikä [t]. Tā' marbūṭa harvoin transkriptoidaan, kun se on hiljaa, vain translitterointi osoittaa yleensä sen läsnäolon (katso jäljempänä ”Transliteration” -osiossa), mutta käyttötavat vaihtelevat suuresti. Tässä tietosanakirja, tā' marbūṭa on merkitty ʰ . Katso myös alla olevasta kohdasta ”Lukutyypit” saadaksesi lisätietoja.
ʾAlif maqṣūraKirjeessä ى 'alif maqṣūra on käytössä vain lopussa sanan; kuten tavallinen alif, se on foneemin / a / jatkotunnus. Nimensä mukaisesti ääni saadaan " 'alif pidentymisen", eikä sen muoto, koska kirjainta näyttää ي yā' . Sen käyttö on kuvattu osiossa ”Pitkät vokaalit ja laajennuskirjaimet”.
LAM 'alif ligatuuriKielellisenä ligatuurina arabia tuntee vain lâm-alif-ligatuurin. Kun ل ( lām ): n jälkeen seuraa ا ( ʾalif ), kahden kirjaimen joukko on korvattava ligatuurilla لا .
Asiayhteyteen liittyvät muodot | Sukunimi | |||
---|---|---|---|---|
Lopullinen | Medial | Alkukirjain | Eristetty | |
ﻼ | ﻻ | lām + alif |
Alif maddah näyttää tältä: آ . Se vastaa tilannetta, jossa joudut kirjoittamaan pitkän " â ": n, normaalisti fathan, jota seuraa laajennuskirjain ʾalif , jonka mukana on hamza, jonka tuen tulisi olla toinen ʾalif . Kirjainta ʾalif ei kuitenkaan voi kirjoittaa kahdesti peräkkäin . Siitä lähtien paraati oli eräänlaisen tilden lisääminen ʾalif- kirjaimen yläpuolelle osoittamaan, että sillä on kaksinkertaisen kirjaimen ( ʾalif ) arvo.
Siksi Alif-madda merkitsee sekä pitkää vokaalia (a) että hamzaa . Tämä kirjain löytyy erityisesti sanasta "Koraani": قُرْآن (qurʾān).
Kuten nykymuodossa arabian aakkoset käyttötapoja käytännössä mitään tarkkeiden , lukuun ottamatta pisteiden tilattuja tai tilannut, tarpeen erottaa epäselvä kirjaimia , koska joista aiheutuu samanlaisia ductus , kuten voidaan nähdä esimerkiksi., Näissä kolmessa: ب ت ث / ج ح خ / د ذ
Useat apumerkit helpottavat kuitenkin useimpien tekstin epäselvyyksien lukemista ja poistamista, etenkin didaktisessa tai uskonnollisessa yhteydessä. Sillä jos teksti on epäselvä, se johtuu siitä, periaatteessa , arabiaksi ei huomata vokaalit, The moans tai sulautumisajat , niin että on välttämätöntä saada hyvä tuntemus kielen lukea tekstiä oikein, niin hiljaa käsittelyssä ja ääneen. Lukeminen on siksi erityisen vaikeaa lukemista oppiville ihmisille riippumatta siitä, puhuvatko he arabiaa vai opiskelevatko arabiaa. Siksi lasten lukumenetelmät tai arabian oppimisen oppikirjat lisäävät yleensä nämä merkit. Sama koskee Koraania ja hadithin kaltaisia tekstejä , tässä tapauksessa lukemisen epäselvyyden poistamiseksi ja siten mahdollisten "poikkeavien" lukemien estämiseksi.
Näitä ei mainita muutoin kuin diakriitikot , ja niiden tarkoituksena on poistaa (ja harvoin) epäselvyyksiä tai tällä kertaa melkein järjestelmällisesti didaktisissa tai uskonnollisissa teoksissa. Kun tekstissä on kaikki vokaalit, sanotaan, että se lauletaan. Lyhyiden vokaalimerkintöjen puute tekee joskus sanojen ymmärtämisen epäselväksi, varsinkin kun ne luetaan erillään mistään asiayhteydestä.
Otetaanpa kaksi esimerkkiä. Puhuessaan sanoista خلف (KH-LF) ja ملك (MLK) - joita tapaamme siis tekstissä, ilman vokaalia), Vincent Monteil kirjoittaa, että "vain konteksti sallii valita esimerkiksi lukemien khilf (tutti) välillä. , khulf (ero, väli) ja khalaf (ekvivalentti); tai mulkin (voima, auktoriteetti), maidon (omistusoikeus), malikin (kuningas) ja malakin (enkeli) jne. välillä. " . Koska ilman vokaalia kolmen ensimmäisen sanan sarja kirjoitetaan joka kerta خلف ja toinen ملك . Se on vähän kuin haluaisimme lukea konsonantti PRS: n jatkoa: meillä voi olla pareja, isiä, pariiseja, puhtaita, ikäisensä jne. Vain asiayhteys antaisi mahdollisuuden lukea: " PRS (isät) ovat PRS: ssä (Pariisi) , Ranskan pääkaupungissa" tai " I PRS (menen) meren rannalla kuuntelemaan PRS (puhtaita) meren ääniä tuulet " . Ja Monteil lainaa tätä arabistin Jean Lecerfin ankaraa tuomiota: ”Tämä [arabiankielinen] kirjoitus on vitsaus lukemiseen, opettamiseen ja kielen käytännön käyttöön. "
Toinen esimerkki, toinen konsonanttien sana كتب ( ktb ), joka teoriassa voidaan lukea kontekstista riippuen seitsemäntoista (!) Eri tavalla. Mainitaanpa:
Kaikki nämä sanat erotetaan lyhyistä vokaaleista, joita suurimmaksi osaksi ei ole kirjoitettu. Tämän seurauksena ne kaikki löytyvät useimmissa teksteissä ainutlaatuisen oikeinkirjoituksen كتب (ktb) alta . Siksi lukijan on lisättävä henkisesti tarvittavat vokaalit kyseisen sanan todellisen merkityksen määrittämiseksi. Siksi asiayhteys auttaa suuresti. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että voimme todella lukea (siinä mielessä, että kirjoitamme tekstiä lausumalla (sisäisesti tai ääneen) kaikki äänet) vain, jos ymmärrämme sen.
Arabialainen aakkoset, vaikka se on abjad , merkitsee jatkuvasti pitkien vokaalien sijaintia. Neljä kirjainta, nimeltään ”pidentyminen”, käytetään osoittamaan läsnäolon pitkä vokaali - jota ei yleensä kirjoitettu -, ا 'alif , ى 'alif maqṣūra (vain lopussa sanan), ي yā', ja و WaW . Nämä kaksi viimeistä ovat myös puolikonsonantit y ja w . On huomattava, että nämä kirjaimet voivat toimia myös tukena hamzalle , heijastavat siten niihin liittyvää vokaalia ja todennäköisesti merkitsevät dieresiaa, kun niitä ympäröivät kaksi vokaalia (katso hamzan kirjoittaminen ).
Siksi nämä merkit, jotka osoittavat kyseiset sijainnit, luetaan sitten kuin vokaalit. Joten nämä kirjaimet, jotka kaikki ovat konsonantteja (historiallisesti ا ʾalifille ), voivat tietyllä tavalla täyttää pitkien vokaalien roolin. Sanomme sitten, että ne ovat matres lectionis ( latinaksi "lukemisen äiti"). Muut puoliläiset kirjoitukset, kuten heprean aakkoset , säilyttävät tämän prosessin. Tämä saa jotkut kirjalliset asiantuntijat (kuten Thomas Bauer; katso jäljempänä oleva bibliografia) ajattelemaan, että nämä abjadit eivät ole puhtaasti konsonanttisia ja että he ansaitsevat aakkoset , joissa on vokaaleja.
Vocalized-tekstissä, joka on ylivoimaisesti yleisin tapaus, saamme seuraavat ambivalenssit:
Itse asiassa puolikonsonantin määritteleminen "vokaaliksi" on tässä tapauksessa mielivaltainen: kielen tavunomainen rakenne päinvastoin haluaa, että sitä pidetään konsonanttina. Arabialainen prosodi tietää todellakin kahden tyyppisiä tavuja:
Tämän rakenteen suhteen on epäjohdonmukaista sanoa, että puolikonsonantit y ja w edustavat jälkimmäisessä tapauksessa vokaaleja tai että بَيْ: n kaltaisen sekvenssin tulisi lukea bai- diftongi eikä suljettu lahden vokaali . Todellisuudessa ei ole katkaisemista välillä i ja y välillä tai u ja w . Arabia hajottaa loogisesti pitkän foneemin vokaaliksi, jota seuraa homologinen puolikonsonantti, esimerkiksi uw äänelle ū ; koska kirjoitetaan vain puolikonsonantti, tämä näyttää merkitsevän myös ū: ta .
Tässä logiikassa, joka haluaa, että homologinen konsonantti sulkee pitkän vokaalin tavun, ei ole puolikonsonanttia, joka olisi homologinen a: n kanssa . Tavun loppu toteutuu sitten 'alifilla , joka tässä tapauksessa edustaa laulun loppua merkitsevää hamzaa - aivan kuten arabiakin, vokaalilla alkava tavu "todellisuudessa" avaa hamza , tukee alif, joka itsessään on hiljainen, tai että tiettyjen waw: lla päättyvien sanojen loppu on merkitty hiljaisella alifillä .
Arabialaisissa sanakirjoissa sanat luokitellaan yleensä juuren mukaan : kaikki samasta juuresta johdetut sanat löytyvät siis samasta merkinnästä, jonka juuren konsonantit määrittelevät (katso alla). Sanan löytäminen sanakirjasta edellyttää sen vuoksi sen juuren löytämistä sanan taakse. Otetaan esimerkiksi sana maktûb : sen löytämiseksi sanakirjasta on välttämätöntä ymmärtää, että se on johdannainen KTB-juuresta, jotta voidaan etsiä sitä tästä kohdasta, joka edellyttää radikaalien kirjainten erottamista servile tai muotoilevat kirjeet (katso alla ). Ja koska lukuun ottamatta tiettyjä kieliopillisia syitä kaikki arabiankieliset sanat ovat peräisin juuresta, meidän on siis opittava löytämään se tietyn sanan takaa. Tätä varten luotamme kahteen elementtiin: juuriin ja kaavioon (tai teemaan )
Suurin osa arabiankielisen sanaston sanoista on siis peräisin juurista. Tämä on minimaalinen abstrakti yksikkö, joka koostuu yksinomaan kahdesta, kolmesta tai neljästä (joskus viidestä) konsonantista. Juuri "edustaa tiettyä käsitystä: KTB, käsite kirjoittamisesta" . Suurin osa juurista on kolmikirjaimisia, toisin sanoen koostuu kolmesta konsonantista. Noin 50000 sanan nykyaikaisessa arabiankielisessä sanakirjassa on noin 6500 juurta. Semiittisillä kielillä, kuten arabia, oleelliset semanttiset tiedot ovat siis konsonanttien kuljettamia, jotka muodostavat juuren. Mutta vain konsonanteista koostuvana sekvenssinä juuri on lausumaton. Siksi se on valettava kaaviona (tai teemana ), jonka voimme määritellä "joukon konsonantteja ja vokaaleja, jotka muodostavat sanan" .
Kaikkia substantiiveja, substantiiveja, adjektiiveja, verbejä , sanallisia substantiiveja ( maṣdar ), partisneja tai adverbeja , joita kielessä tosiasiallisesti käytetään, kantaa järjestelmä (tai teema). Järjestelmä on "joukko konsonantteja ja vokaaleja, jotka muodostavat sanan: kataba " hän kirjoitti "ja jotka täydennetään nimellisillä tai sanallisilla taivutuksilla. » Periaatteessa arabiankielinen sana on juuren (joka siis määrittää merkityksen, käsitteen) ja kaavion (joka määrittää kieliopillisen funktion, semanttiset johtolinkit ja mahdollistaa sanan luomisen) risteämisen.
Sanallisia järjestelmiä on noin kuusikymmentä ja nimellisiä järjestelmiä useita satoja. Käytetyimmät ovat kuitenkin suhteellisen pieniä. Siksi järjestelmät mahdollistavat juurien muodostamisen puheessa todella käytetyistä sanoista. He pukeutuvat radikaaliin etuliitteiden, infiksimuunnosten (konsonanttien lisääminen, konsonanttien kaksinkertaistaminen tai vokaalien muunnos) ja loppuliitteiden avulla .
Vokaalit riippuvat vain kaavasta ja sisältävät vain toissijaista tietoa sanan leksikaalisesta tai kieliopillisesta toiminnasta. Vokaalit ovat harvoin huomattava, ja jos ne ovat, se on muodossa tarkkeiden : kaikki kirjaimet edellisessä taulukot ovat konsonantteja , toisin kuin voisi luulla. Siksi sanan haku (sanakirjasta tai tekstistä) tapahtuu yleensä ilman vokaaleja ja muita diakriittejä.
Nämä elementit selittävät, että useimmat arabialaiset sanakirjat luokittelevat ensin juuret, sitten kussakin näistä juuren tuottamat eri sanat kaavioiden mukaisessa järjestyksessä. Kielessä näin saadut sanat (substantiivi, verbi, adjektiivit) hylätään sitten niiden kieliopillisen toiminnan mukaan samanlaisen etuliitteen ja loppuliitteen muunnosmekanismin mukaisesti. Tavallaan arabiankielen juuressa tapahtuu kaksinkertainen muokkaus: leksikaalisen kaavan soveltaminen antaa teoreettisen leksikaalisen merkinnän, sitten kieliopillisen kaavion, jolloin saadaan puheessa todella tuotettu muoto. Päinvastoin, tuntemattoman sanan löytämiseksi sanakirjasta on ensinnäkin välttämätöntä jättää huomiotta deklinaatiot ja taivutusmuodot (samoin kuin kaikki etuliitteet ja loppuliitteet) lekseman tunnistamiseksi ; tunnista sitten skema ja jätä se huomiotta, jotta löydät sijoitusjuuren.
Jos katsomme, että C 1 C 2 C 3 (konsonantille1 jne.) Ovat minkä tahansa juuren kolme konsonanttia, voimme muodostaa esimerkin (tähti, *, korvaa konsonantin):
Sanaperheiden rakenne ei ole tuntematon ranskassa, kuten sarjassa "sardi, sarda (toiminta), lardoir (työkalu tai paikka), lardeur (agentti) jne. "; mutta prosessi on systemaattinen ja suhteellisen säännöllinen semiittisillä kielillä.
Kirjaimet ovat niiden käytön suhteen joko "radikaaleja" tai "servilejä". Servile-kirjaimet, jotka on nimetty siksi, että niitä käytetään kielioppien taivutusten ja johdannaisten muodostamiseen, sisältyvät kahteen tekniseen sanaan يَتَسَمُّوا بِفُلْكٍ (että ne kasvavat rasvaa aluksessa). Kaikkia muita kirjaimia kutsutaan radikaaleiksi, eli ne vain muodostavat radikaaleja sanoja. Juurelle lisättäviä konsonantteja ovat kuitenkin: hamza, tâ ', sîn, mîm, nûn, wâw, yâ', joihin lisätään pitkä vokaali 'alif. Ne on koottu muistilausekkeeseen 'anta meusâ ( أنت موسى , "sinä olet Mooses", loppukirjain, alif maqsûra, joka pystyy näyttämään ya-roolia).
Toisaalta "heikot kirjaimet ( puolikonsonantit )", jotka ovat waw ja ya, voivat käydä läpi erilaisia muutoksia. Tähän lisätään kirjain 'alif, joka on aina pitkä vokaali / â / eikä ole koskaan osa juurta. Toisaalta se voi "piilottaa" juuren puolikonsonantin. Jos haluat löytää juuren sanakirjasta, sinun on tiedettävä, että:
Tuntemattoman sanan edessä radikaali kirjain on varmasti osa juurta; toisaalta, serviilikirjain voi vastata kirjainta, jonka radikaali on lisännyt järjestelmä, tai olla radikaali kirjain. Päinvastoin, juuri voi olla heikko (assimiloituneet, ontot tai vialliset juuret), ja heikko kirjain voidaan joutua lisäämään radikaalina kahden konsonantin välillä, jotka on jo tunnistettu radikaaleiksi.
Arabialainen aakkoset eivät enää noudata muiden semiittisten aakkosien levantinilaista järjestystä , vaan ryhmittelevät kirjaimet niiden graafisen muodon mukaan. Tämän järjestyksen kiinnostus on kullekin kirjaimelle annettu numeroarvo sen sijainnin mukaan aakkosissa.
Mystisiin tai tieteellisiin käytäntöihin liittyvissä esineissä ( astrolabeissa , taivaallisissa maapalloissa ) tai jopa käsikirjoitetuissa kolofoneissa numerot annetaan joskus kirjaimilla: puhumme Abjadin numeroinnista.
|
|
|
Arabialaisissa aakkosissa käytetään myös erilaisia kirjaimia edustamaan tiettyjä ääniä lainasanoissa:
On olemassa erilaisia kalligrafisia tyylejä. Arabialainen kalligrafia on yleensä jaettu kahteen helposti erotettavissa olevaan ryhmään:
On muitakin tämän tyyppisiä, kahden tai kolmen kirjaimen tai jopa enemmän, sidoksia, joita ei kuitenkaan enää käytetä, paitsi huolellisissa koostumuksissa ja muutamassa jäädytetyssä tapauksessa. Voimme edelleen löytää niitä muinaisista teksteistä.
Ne löytyvät Unicode- lohkosta U + FBEA : n arabialaisissa esityslomakkeissa A , mutta näitä merkkejä ei aina tueta. Jotkut ovat edustettuina ligatureille omistetussa artikkelissa.
Koska arabia kirjoitetaan oikealta vasemmalle, nykyaikaisissa painoksissa käytetään tätä kirjoitusta kunnioittavia välimerkkejä:
Historiallisesti ʾalif- kirjain tarkoittaa glottal-pysähdystä tai " glottal-aivohalvausta ", jonka [ʔ] on transkriboinut, minkä vahvistavat saman foinikialaisen alkuperän aakkoset. Kuitenkin se palveli, samoin kuin muissa abjads , jossa yā' ja Waw , kuten mater lectionis , eli korvikkeena hahmo huomata pitkä vokaali. Itse asiassa sen foneettinen arvo on ajan myötä haalistunut, ja koska ʾalifia käytetään pääasiassa foneemien korvaamiseen, vokaalin / a / pidennyksen merkitsemiseen tai tiettyjen merkkien graafiseen tukeen.
Arabialaisissa aakkosissa käytetään nyt hamza- kirjainta transkriptoimaan glottis-aivohalvaus, foneemi, jota arabiaksi voi esiintyä missä tahansa sanassa, jopa alussa tai lopussa. Tämä kirje ei kuitenkaan toimi kuten muutkin: se voidaan kirjoittaa yksin tai tarvita tukea, jolloin siitä tulee diakritikko:
Muutamalla sanalla, varsinkin sanallisen taivutuksen aikana , voimme kirjoittaa ʾalifin, jota ei lausuta eikä palvele diakriitikon tukena. Se löytyy pääasiassa sanasta مِائَة ( miʾa tarkoittaa "sata"), joka kirjoitettaisiin säännöllisemmin مِئَة ) .
Konjugointimenetelmässä, myös lisätä hiljaa 'alif jälkeen WaW و lopussa sanan; joten:
Arabialaisissa aakkosissa ei huomioida tapauksia, joissa rinnakkaisnimien rinnastaminen kosketuksissa on:
Oikeinkirjoitus | Translitterointi | Litterointi | |
---|---|---|---|
1 | ز, ر, ذ, د, ث, ت + أَل | ʾAl + t-, ṯ-, d-, ḏ-, r-, z- | ʾAl + t-, ṯ-, d-, ḏ-, r-, z- |
أَلزّ, أَلرّ, أَلذّ, أَلدّ, أَلثّ, أَلتّ | ʾAltt-, ʾalṯṯ-, ʾaldd-, ʾalḏḏ-, ʾalrr-, ʾalzz- | ʾAt-t-, ʾaṯ-ṯ-, ʾad-d-, ʾaḏ-ḏ-, ʾar-r-, ʾaz-z- | |
2 | ض, ص, ش, س + أَل | | ʾAl + s-, š-, ṣ-, ḍ- | ʾAl + s-, š-, ṣ-, ḍ- |
أَلضّ, أَلصّ, أَلشّ, أَلسّ | ʾAlss-, ʾalšš-, ʾalṣṣ-, ʾalḍḍ- | ʾAs-s-, ʾaš-š-, ʾaṣ-ṣ-, ʾaḍ-ḍ- | |
3 | ن, ل, ظ, ط + أَل | | ʾAl + ṭ-, ẓ-, l-, n- | ʾAl + ṭ-, ẓ-, l-, n- |
أَلنّ, أَللّ, أَلظّ, أَلطّ | ʾAlṭṭ-, ʾalẓẓ-, ʾalll-, ʾalnn- | ʾAṭ-ṭ-, ʾaẓ-ẓ-, ʾal-l-, ʾan-n- |
On olemassa monia standardeja translitteroinnille arabian aakkosista latinan aakkosiin, mukaan lukien:
Arabiasta on olemassa useita translitterointijärjestelmiä, joita käytetään eniten Arabica- lehdessä ja Islamin tietosanakirjassa . Seuraavat huomautukset liittyvät arabikan transkriptioon, joka on johdonmukaisempi näistä kahdesta (arabialainen kirjain = latinankielinen kirjain). Kuten olemme nähneet, tietyillä kirjaimilla on useita toimintoja, toiset ovat hiljaisia; transkriptio on siksi usein epäselvä:
Kaikkien näiden syiden vuoksi on joskus kätevää käyttää tarkkaa translitterointia, joka seuraa arabialaista alkuperäistä, merkki kerrallaan. ISO 233 standardin sallii tämän (seuraavissa esimerkeissä, me sijoittaa translitteraation aaltosulkeilla):
Tieteellisten standardien lisäksi kirjoittajat tai muslimien kustantamot käyttävät muita kaikkien saatavilla olevia translitterointimalleja. Näiden mallien joukossa:
Arabialainen kirje | ث | ذ | خ | ش | ظ | غ |
Translitterointi kahdella kirjaimella | th | dh | kh | sh tai ch | dh | gh |
Uusi translitterointi | t | d | ḳ | ṡ | ẓ | ṙ |
Arabialainen kirje | ح | خ | ص | ض | ط | ظ | غ |
Translitterointi | ḥ | ḳ | ṣ | ḍ | ṭ | ẓ | ṙ |
Arabialainen kirje | ث | ذ |
Translitterointi | ṯ | ḏ |
Yhteenvetotaulukko kaikista tämän mallin mukaisista translitteroiduista arabiakirjaimista:
Kirje | translitterointi | Kirje | translitterointi |
ء | ض | ḍ | |
ب | b | ط | ṭ |
ت | t | ظ | ẓ |
ث | t | ع | vs. |
ج | j | غ | ṙ |
ح | ḥ | ف | f |
خ | ḳ | ق | q |
د | d | ك | k |
ذ | d | ل | l |
ر | r | م | m |
ز | z | ن | ei |
س | s | ه | h |
ش | ṡ | و | w |
ص | ṣ | ي | y |
Lyhyiden ja pitkien vokaalien translitterointi:
Vokaalit | |
lyhyt | pitkä |
klo | klo |
i | ĩ |
u | ũ |
Se voidaan koodata useilla merkistöillä , mukaan lukien ISO-8859-6 ja Unicode , käyttämällä arabialaista lohkoa sijainneista U + 0600 - U + 06FF. Nämä kaksi sarjaa eivät kuitenkaan kerro kullekin hahmolle, minkä asiayhteyden muodon sen pitäisi olla. Renderöijän on valittava oikea silmä . Jos kuitenkin haluat koodata merkin tietyn muodon, on olemassa lohkot "arabialaiset esityslomakkeet A" (U + FB50 - U + FDFF) ja "arabialaiset esitysmuodot B" (U + FE70 - U + FEFF), jotka sisältävät suurimman osan toipumismerkeistä kokonaan kontekstivarianttina, sekä muille kielille ominaiset laajennetut merkit. On myös mahdollista käyttää sideaineita ilman huuhteluaineita. Lopuksi arabiankoodaus on loogista, toisin sanoen merkkeihin syötetään peräkkäin huolimatta kirjoittamisen suunnasta. Jälleen kerran on renderöijän tehtävä näyttää merkit oikeaan suuntaan. Tässä suhteessa, jos tällä sivulla olevat arabiankieliset sanat näytetään taaksepäin, Unicode-renderointimoottorisi ei ole tarpeeksi uusi. Lisätietoja arabialaisista koodauskysymyksistä, katso Unicode-käsikirjan ranskankielinen käännös, joka on saatavana Hapax- verkkosivustolta .
Kirjoituskoneen näppäimistöjen innoittamana arabialaiset tietokoneen näppäimistöt voivat näyttää tältä: