Hiili

12 ° C ja 13 ° C, jotka ovat stabiileja;
14 C, joka on radioaktiivinen ja jonka puoliintumisaika on 5 730 vuotta, mikä mahdollistaa elementtien päivämäärittämisen käyttämällä hiiltä niiden rakenteeseen.

Hiili on jaksollisen järjestelmän ryhmän 14 kevyin elementti . Yhden hiili runko on useita allotrooppisia muotoja , pääasiassa grafiitti ja timantti . Hiilielementti muodostaa erilaisia epäorgaanisia yhdisteitä , kuten hiilidioksidi CO 2ja laaja valikoima orgaanisia yhdisteitä ja polymeerejä . Se on kaikkien tunnettujen elämänmuotojen peruselementti.

Hiili on 4 : nnen elementin eniten runsaasti maailmankaikkeudessa ja 15 : nnen runsain maankuoren . Se esiintyy maan päällä yksinkertaisena kappaleena ( hiili ja timantit ), epäorgaanisina yhdisteinä (CO 2) ja orgaaniset yhdisteet ( biomassa , öljy ja maakaasu ). Monia hiilipohjaisia rakenteita on myös syntetisoitu: aktiivihiili , hiilimusta , kuidut , nanoputket , fullereenit ja grafeeni .

Hiilen palaminen kaikissa muodoissaan on ollut teknisen kehityksen perusta esihistoriasta lähtien. Hiili-materiaaleja on sovelluksia monilla muilla aloilla: komposiittimateriaalit , litium-ioni-akkuja , ilman ja veden saastumisen valvonta , elektrodit valokaariuuneissa tai alumiini synteesi , jne.

Historia ja etymologia

Nimi hiili tulee latinankielisestä carbo , carbōnis ( "hiili" ). Valmistuksen hiilen muodossa hiili mukaan puun pyrolyysilla alle maakerroksella on myös tunnettua roomalaiset. Timanttimuodossa oleva hiili on tunnettu Aasiassa antiikin ajoista lähtien, se mainitaan myös Vanhassa testamentissa. Sen nimi tulee myös roomalaisesta adámasista, adámantis (" kovateräs ").

Hiilielementin käsite ilmestyy, kun René Antoine Ferchault de Réaumur tutkii teräksen muodostumista raudasta , hän toteaa, että tämä muutos vastaa elementin raudan imeytymistä. Vuonna 1772 Antoine Lavoisier tutki sitten hiilen ja timanttien palamista, hän havaitsi hiilidioksidin määrällisen muodostumisen, mutta ei havainnut veden muodostumista. Hän todistaa näin ollen, että nämä kaksi materiaalia muodostuvat kokonaan hiilestä.

Luonnollinen grafiitti on ollut tiedossa muinaisista ajoista lähtien, mutta sen luonnetta ei ymmärretty, koska se sekoitettiin molybdeniittiin ja sen uskottiin olevan lyijyn muoto . Vuonna 1779 Carl Wilhelm Scheele osoitti myös grafiitin hapettumisella, että se koostui pääasiassa hiilestä. Vuonna 1787 kemiallisen nimikkeistön of Louis-Bernard Guyton de Morveau kirjoitti artikkelin jossa määritellään hiili puhtaana hiiltä.

Nimi "hiili" ilmestyy sanakirjassa Ranskan akatemian sen 6 th edition (1832-5). XIX th vuosisadan on nousu hiilen energiantuotantoon. Esimerkiksi vuonna 1865 Antoine César Becquerel julkaisi Pariisissa tuolloin ostettujen polttopuun päämuotojen hiilipitoisuuden:

1 kuutiometriä lehtipuuta ( tammi , jalava , valkopyökkimetsä , pyökki ja tuhka ): 140 kiloa;
1 kuutiometri valkoista puuta ( koivu , haapa , poppeli ja havupuu ): 87 kiloa;
1 kuutiometri puuta, nippuja ja cotrets : 122 kiloa.

Historiaa leimaa sitten hiilen lisääntynyt merkitys, esimerkiksi:

1828: orgaanisten yhdisteiden löytäminen ja orgaaninen kemia (katso artikkeli Friedrich Wöhler );
1842: kanssa vastus materiaalien , elokuu Wöhler luodaan perusta tulevaisuuden " tiede materiaalien ";
1985: löytö fulleriinien mukaan Robert Curl , Harold Kroto ja Richard Smalley ;
2004: Discovery grafeenin mukaan Andre Geim , joka koostuu yhdestä kerroksesta Graphite .

Elementti

Koulutus

Hiili-elementti ei tule suoraan Big Bang ( varhais- nukleosynteesi ), koska edellytykset sen muodostumista ei täyty (laajennus ja jäähdytyksen maailmankaikkeuden olivat liian nopeasti). Hiiltä tuotetaan toisaalta massiivisesti hyvin massiivisten tähtien sydämessä , joka tunnetaan nimellä vaakasuora haara , jossa kolme heliumydintä sulautuu ( kolminkertainen alfa-reaktio ).

Hiiltä on ollut läsnä maapallolla sen muodostumisesta lähtien. Se esiintyy sedimentin, kivihiilen , öljyn muodossa ja myös puhtaana grafiittina , timanttina . Luonnon timantteja, joita löytyy kimberliitistä muinaisten tulivuorten savupiipuissa, etenkin Etelä-Afrikassa ja Arkansasissa . Joissakin meteoriiteissa voi joskus löytää mikroskooppisia timantteja.

Hiilellä on luonnossa kaksi vakaata isotooppia :

12 C (runsaus = 98,93%), joka valittiin ainoaksi vertailunuklidiksi atomimassalle 12 useiden ehdotusten jälkeen (aiemmin vety , sitten yhdessä hapen kanssa kemisteille).

13 ° C (runsaus = 1,07%).

Hiilen atomimassa 12,010 7 on hieman suurempi kuin 12 johtuen isotoopin 13 ° C läsnäolosta .

Hiilellä on myös kaksi radioisotooppia:

14 C : puoliintumisaika on 5730 vuotta käytetään yleisesti vuodelta arkeologisten esineiden50000 vuotta. Sillä ei ole mitään hyötyä huomisen arkeologeille, jotka ovat kiinnostuneita nykyisen sivilisaation aarteista, koska 1960-luvulta ilmakehässä toteutetut lämpöydinräjähdyksetovat aiheuttaneet huomattavia ylikuormituksia.

11 ° C: n jakso on 20 minuuttia. Tämä lyhyt jakso ja suhteellinen helppous korvata 11 C-atomi 12 C (stabiililla) hiiliatomilla tekevät siitä isotoopin, jota käytetään ydinlääketieteessä , erityisesti positroniemissiotomografiassa . Tähän mennessä yleisimmin käytetyt radiotraktorit ovat 11 C-Racloprid, joka sitoutuu ensisijaisesti dopaminergisiin D2-reseptoreihin, ja 11 C-asetaatti, jota käytetään sydämen kuvantamisessa.

Sähköinen rakenne

Hiili kuusi elektronia hyväksyy sähköinen konfiguraatio on perustilassa 1s 2 2s 2 2p 2 . Sen valenssikuoressa on neljä elektronia , joiden avulla se voi muodostaa neljä kovalenttista sidosta , mukaan lukien tyypin (ensimmäinen sidos atomin kanssa) tai tyypin (toisen tai kolmannen sidoksen) sidokset. Tyyppisidoksiin liittyy aina tyyppisidonta . Linkin elektronisten toimintojen päällekkäisyys on pienempi. Nämä linkit ovat siten vähemmän "kiinteitä". $\ sigma$ $\ pi$ $\ pi$ $\ sigma$ $\ pi$

Yksinkertainen runko

Kiinteä tila

Hiili esiintyy luonnossa kahdessa pääallotrooppisessa muodossa :

grafiitti pinoaminen on kiderakenteiden kuusikulmainen ja yksitasoinen ( grafeeni ), ja harmaa. Se on vakaa muoto huoneenlämpötilassa ja paineessa;
timantti , tetraedrisen kiderakenne (tyyppi rakenne " timantti ") on läpinäkyvä. Se on vakaa muoto korkeassa lämpötilassa ja korkeassa paineessa, metastabiili huoneen lämpötilassa ja paineessa.

Normaaleissa paineolosuhteissa hiili on grafiittimuodossa , jossa kukin atomi on sitoutunut kolmeen toiseen sulatettujen kuusikulmaisten renkaiden kerroksessa, kuten aromaattisten hiilivetyyhdisteiden. Kiertoradalle sijoittumisen ansiosta grafiitti johtaa sähköä . Grafiitti on pehmeää, koska tasojen väliset kemialliset sidokset ovat heikkoja (2% tasojen sidoksista) ja kerrokset liukuvat siten helposti toisiinsa nähden. $\ pi$

Hyvin korkeassa paineessa hiili kiteytyy kasvopainotteiseen kuutiojärjestelmään, jota kutsutaan timantiksi , jossa kukin atomi on sitoutunut neljään muuhun (atomien välinen etäisyys 136 um ). Timantti kautta vastus hiili-hiili-sidoksia , on, jossa boorinitridi , sitä vaikeampi materiaalin tyhjästä. Huoneen lämpötilassa metamorfoosi grafiitiksi on niin hidasta, että sitä ei voida havaita. Tietyissä olosuhteissa hiili kiteytyy lonsdaleitiksi , joka on samanlainen muoto kuin timantti, mutta kuusikulmainen. Kaikista jalokivet , The timantti on ainoa kuluneen täydellisesti.

Grafiitin (puhdas sp 2 ) ja timantin (puhdas sp 3 ) lisäksi hiili on amorfisessa ja erittäin häiriintyneessä (aC) muodossa. Nämä amorfiset hiilimuodot ovat seos kolmisidoksisista grafiittimaisista tai nelisidoksisista timanttimaisista paikoista. AC: n valmistamiseen käytetään monia menetelmiä: sputterointi, elektronisuihkun haihdutus , sähkökaaripinnoitus, laserabliointi jne. Vuonna 2019, syklisen molekyylin C 18(puhdas sp 1 ) syntetisoitiin poistamalla CO-ryhmien oksidi C 24 O 6.

Hiili sipulit ovat rakenteita, jotka perustuvat fullereeni-rakenne, mutta jonka seinämä koostuu useista kerroksista hiiltä.

Hiilen sylinterimäisiä muotoja kutsutaan nanoputkiksi (hiilinanoputki, lyhenne: CNT). Ne löydettiin pelletistä, joka muodostui sähkökaaren katodissa fullereenien synteesin aikana. Nämä nanometrisen halkaisijan ja pituuden esineet, jotka joskus saavuttavat millimetrin, näkyvät monoatomisen paksuuden (tai grafeenin ) hiukkasina, jotka ovat käärittyinä itselleen ja muodostavat nanometrisen halkaisijan putken). Nanoputkia, joiden seinä koostuu vain yhdestä hiilitasosta, kutsutaan "yksiseinäisiksi". Sähkökaarimenetelmällä tuotetut nanoputket ovat melkein kaikki "moniarkkisia".

Grafeeni koostuu yhdestä monoatomisen paksuuden hiilitasosta. Grafeeni voidaan saada yksinkertaisesti ottamalla yksi hiilitaso grafiittikiteestä.

Yhdessä näiden rakenteiden kanssa havaitsemme suuren määrän polyhedraalisia nanohiukkasia . Kuten sipulit ja moniseinämäiset nanoputket, myös korkean resoluution lähetyselektronimikroskopialla tehdyt havainnot ( (en) HRTEM : High-resolution Transmission Electron Microscopy ) paljastavat, että nämä hiilinanopartikkelit koostuvat useista grafeenikerroksista, suljettuina, jolloin nanometrinen ontelo heidän keskuksensa.

Neste ja kaasu

Ilmakehän paineessa hiilen (grafiitti) on sublimoituu on 4100 K . Kaasumaisessa muodossa se yleensä muodostuu pieniksi atomiketjuiksi, joita kutsutaan karbyyneiksi . Jäähtyneet hyvin hitaasti, nämä sulautuvat muodostaen epäsäännölliset ja vääristyneet grafiittiarkit, jotka muodostavat nokea . Jälkimmäisten joukosta löydämme erityisesti yksiseinäisen pallomaisen muodon C 60, jota kutsutaan fullereeniksi , tai tarkemmin sanoen buckminsterfullereeniksi , ja sen lajikkeet C n (20 ≤ n ≤ 100) , jotka muodostavat erittäin jäykkiä rakenteita.

Neste hiili muodostaa vain yläpuolella paine ja lämpötila on kolmoispisteen , ja sen vuoksi edellä 10,8 ± 0,2 MPa (noin 100 kertaa ilmakehän paine) ja 4600 ± 300 K .

Yhdisteet

Hiili on olennainen osa orgaanisia yhdisteitä , jotka sisältävät usein ainakin yhden hiili-vety-sidoksen . Kuitenkin hiiltä esiintyy luonnossa myös epäorgaanisessa muodossa, pääasiassa hiilidioksidin muodossa ja mineraalimuodossa.

Orgaaninen hiili

Hiilen kemia on olennaisesti kovalenttinen. Hiili on perusta monille yhdisteille, jotka voivat sisältää suuren määrän atomeja, esimerkiksi vety , happi , typpi , halogeenit , fosfori , rikki ja metallit, yksi-, kaksois- tai kolmoissidokset. Näiden yhdisteiden tutkimus ja synteesi muodostavat orgaanisen kemian . Tärkeimmät orgaaniset hiiliyhdisteet ovat hiiltä ja vetyä yhdistävien molekyylien " hiilivedyt " . Hiilivedyt luokitellaan kolmeen perheeseen:

alkaaneja jossa hiili muodot sp sidoksia 3 ( "yksinkertainen"): metaani CH 4 , etaani C 2 H 6 , jne. ;
aikeeni , jossa on ainakin yksi hiili muodot sidoksia ( " dual ") (sp hiiltä 2 ): eteeni (etyleeni) C 2 H 4 , propeeni C 3 H 6 , jne. ;
alkyynit , jossa on ainakin yksi hiili muodot sidoksia ( " Triple ") (sp hiiltä): etyyni (asetyleeni) C 2 H 2 , propyynin C 3 H 4 , jne.

Hiiliatomien lukumäärästä riippuen edeltämme loppuliitettä -aani, -eeni tai -yne:

meth-
et-
prop-
päämäärä-
pent-
heksa-
hept-
Loka-
ei-
Joulu-

Pyöritys on vapaa hiili-hiili-sidosten ympärillä. Toisaalta kaksois- tai kolmoissidokset ovat jäykkiä: kaksoissidos on tasainen, sidekulmat hiiliatomien ympärillä ovat 120 °. Tämä johtaa diastereomeerien muodostumiseen , eli yhdisteiden, joilla on sama kemiallinen kaava, mutta erilainen atomien järjestely avaruudessa. Kolmoissidos on lineaarinen.

Lisäksi sp 3 -hiili voi muodostaa kiraalisia yhdisteitä (kreikan kheiristä ( ἣ χείρ ), kädestä). Yksinkertaisin tapaus on yhdiste, jossa on 4 erilaista substituenttia hiiliatomin ympärillä. Näiden substituenttien avaruusjärjestelystä riippuen saadaan kaksi molekyyliä, jotka ovat erilaisia: ne eivät ole päällekkäisiä, ne ovat enantiomeeripareja . Enantiomeerit ovat toistensa kuva peilissä (kuten kaksi kättämme).

In aromaattiset hiilivedyt , C-atomien kanssa muodostavat renkaita tai ytimet stabiloitu delokalisoituneina π sidoksia .

Epäorgaaninen hiili

Tämäntyyppiset hiiliatomit ovat suhteellisen harvinaisia lajikkeen suhteen verrattuna orgaanisiin ja mineraalihiileihin. Se on useimmiten epäorgaanisten tai organo-metallisten kompleksien muodossa, joihin sisältyy paljas hiiliatomi tai CO- tai CO 2- molekyyli., niiden koordinointialueilla. Esimerkiksi :

C [Fe 5 C (CO) 15 ]ja [Ru 6 C (CO) 17 ] ;
CO monissa Ni (CO) 4 -tyyppisissä komplekseissatai Fe (CO) 5 ;
CO 2kompleksissa [Ni (CO 2) {P (C 6 H 11 ), 3 } 2 ] 0,75 C 6 H 5 Me.

Mineraalihiili

CO 2 hiilidioksidi molekyylinesiintyy kaasumaisena että maapallon ilmakehää . Tietty määrä tätä CO 2liukenee valtamerien ja mannermaiden vesillä ja osa CO 2: staliuotetaan reagoi veden molekyylin muodostamiseksi hiilihappo H 2 CO 3 reaktion jälkeen:H 2 O+ CO 2(liuennut) ⇔ H 2 CO 3.

Sitten H 2 CO 3( Divetyfosfaatti karbonaatti , tai hiilihappo), joka on dihappo , saadaan sen kaksi protonia , että mittaus happamuus vakioita happo-emäs-parit (H 2 CO 3 / HCO 3 -) ja (HCO 3 - / CO 3 2–) ja veden happo-emäksisen liuenneen aineen alkuperäinen koostumus yhtälöiden mukaisesti:H 2 CO 3+ H 2 O⇔ HCO 3 -( Vetykarbonaatti -ioni , tai bikarbonaatti ) + H 3 O +( hydroniumioni tai hydratoitu protoni )ja:HCO 3 -+ H 2 O⇔ CO 3 2–(karbonaatti-ioni) + H 3 O +.

On kuitenkin käynyt ilmi, että merivedessä tätä karbonaattijärjestelmää on läsnä suuria määriä ja sellaisina osuuksina, että sillä on perustavanlaatuinen puskurirooli meriveden happamuudessa ( pH 8,1 - 8, 4), että se mahdollistaa tehdä erittäin vakaa. Tätä karbonaattipitoisuutta (ja tarkasti boraatteja ) kutsutaan emäksisyydeksi tai täydelliseksi emäksisyydeksi (TAC mitattuna ranskalaisissa asteissa tai kH saksaa mitattuna; on muitakin yksiköitä. On parasta puhua ppm: nä tai osina per miljoonaa euroa). Tässä pH: ssa sallittu määrä " geologiset " ja testien kalkkikiven ja alkueläin planktonin muodostamiseksi kerrostunut kalkkikiven koostuvat olennaisesti kide on kalsiumkarbonaattia ja magnesiumia (seos kutsutaan kalkkikivi) kivi Pariisin marmori , jne. Kaikki tämä kemia sisältyy perinteisesti epäorgaaniseen eli mineraalikemiaan, vaikka on ilmeisesti monia kohtia, joissa tämä ei ole perusteltua. Täten hiilidioksidin, hiilihapon, vetykarbonaatin ja karbonaatin sisältämä hiili voidaan luokitella epäorgaaniseksi hiileksi. Tämä koskee myös hiilen timantti ja muut allotrooppisesta lajikkeet on kristallin hiiltä.

Hiilen ja sen yhdisteiden vaarat

Puhtaalla hiilellä on alhainen myrkyllisyys ihmisille, ja sitä voidaan käsitellä turvallisesti ja jopa nauttia grafiitin tai puuhiilen muodossa. Se kestää liukenemista tai kemiallista hyökkäystä, jopa esimerkiksi ruoansulatuskanavan happamassa sisällössä.

Sitä vastoin hiilidisulfidi CS 2 on rakenteeltaan samanlainen kuin hiilidioksidi, mutta erittäin myrkyllinen neste, jota käytetään liuottimena ( kumivulkanointi ).

Muut hiilidioksidit ovat hiilimonoksidi CO ja harvinaisempi hiilen suboksidi C 3 O 2 . Hiilimonoksidi on väritön, hajuton kaasu muodostuu palamisen epätäydellinen orgaanisia yhdisteitä tai puhdasta hiiltä (hiili). Hiilimonoksidi sitoutuu voimakkaammin kuin happi, hemoglobiini veren muodostamiseksi karboksihemoglobiinitasoksi, stabiilin yhdisteen. Tämän reaktion seurauksena on hemoglobiinimolekyylien myrkytys , joka voi olla hengenvaarallinen (katso kyseinen merkintä).

Syanidi -ioni CN - on kemiallinen käyttäytyminen on samanlainen kuin halogenidi -ioni . Syanidi-ionia sisältävät suolat ovat erittäin myrkyllisiä. Syanogeeni, koostumuksen (CN) 2 kaasu , on myös lähellä halogeeneja .

Metallien, hiili muodostaa C 4- karbideja tai C 2 -2- asetylideja . Mitä tapahtuu, elektronegatiivisuuden ollessa 2,5 hiili mieluummin muodostaa kovalenttisia sidoksia . Jotkut karbidit ovat kovalenttisia ristikoita, kuten piikarbidi , piikarbidi, joka näyttää timantilta , ja sitä käytetään lisäksi näiden kokoon.

Uusien hiilen allotrooppisten muotojen (fullereenit, nanoputket, grafeeni) myrkyllisyyttä tutkitaan nyt laajalti. Alkuperäisessä tilassaan näitä nanorakenteita on edelleen vaikea suodattaa ilmassa ja ne voivat muodostaa vaaran, joka on arvioitava. On huomattava, että niiden käytön yhteydessä nämä yhdisteet löytyvät yleensä dispergoituna liuottimeen tai kiinnittyneinä kiinteään substraattiin.

Huomautuksia ja viitteitä

Huomautuksia

Katso hiili 14 -päivitys .
hiili on nestemäistä ainoastaan olosuhteissa, joissa on vaikea saavuttaa, ja lisäksi ilman paljon käytännön merkitystä, ilmaisu hiili fuusio tarkoittaa yleisesti sen ydinfuusioon eikä sen fuusio tavanomaisessa merkityksessä.
On orgaanisia yhdisteitä, jotka eivät sisällä CH-sidosta, esimerkiksi urean tai heksakloorietaania .

Viitteet

(en) David R. Lide, CRC Handbook of Chemistry and Physics , CRC Press Inc,2009, 90 th ed. , 2804 Sivumäärä , Kovakantinen ( ISBN 978-1-420-09084-0 )
IUPAC: n isotooppien runsautta ja atomipainoja käsittelevä toimikunta antaa: min: 12,0096 maks .: 12,0116 keskiarvo: 12,0106 ± 0,001; arvo yhdenmukainen isotooppi 13 -pitoisuuden ollessa 1,0565%
(en) Beatriz Cordero, Verónica Gómez, Ana E. Platero-Prats, Marc Revés, Jorge Echeverría, Eduard Cremades, Flavia Barragán ja Santiago Alvarez , “ Covalent radius revisited ” , Dalton Transactions ,2008, s. 2832 - 2838 ( DOI 10,1039 / b801115j )
Paul Arnaud, Brigitte JAMART Jacques Bodiguel Nicolas Brosse, Orgaaninen kemia 1 st kierto / lisenssi, PCEM, apteekki, Kurssit, MCQ ja sovelluksia , Dunod,8. heinäkuuta 2004, 710 Sivumäärä , Pehmeäkantinen ( ISBN 2100070355 )
"Atomien ja atomi-ionien ionisointienergiat", julkaisussa CRC Handbook of Chemistry and Physics, 91. painos (Internet-versio 2011), WM Haynes, toim., CRC Press / Taylor ja Francis, Boca Raton, FL, P. 10-203
(sisään) DDL Chung , " Review Graphite " , Journal of Materials Science (in) , voi. 37,2002, s. 1475 - 1489 ( DOI 10.1023 / A: 1014915307738 )
(in) Jenő Sólyom, Kiintoaineen lennon fysiikan perusteet. 1 Rakenne ja dynamiikka , Springer,2007, 204 Sivumäärä
Chemical Abstracts -tietokanta kysyttiin SciFinder Webin kautta 15. joulukuuta 2009 ( hakutulokset )
" Hiili " kemiallisten tuotteiden tietokannassa Reptox of the CSST (Quebec-organisaatio, joka vastaa työturvallisuudesta ja työturvallisuudesta), käyty 25. huhtikuuta 2009
Sanan "Carbone" (tarkoittaa Etymol. Ja Hist.) Leksikografisia ja etymologisia määritelmiä Ranskan kielen valtionhallinnosta, Teksti- ja leksikaaliresurssien kansallisen keskuksen verkkosivustolta
(en) ME-viikot, " Elementtien löytäminen. I. Muinaismaailman tuntemat elementit ” , Journal of Chemical Education , osa 9 (1) 1932, s. 4-10
Vanha testamentti, Ex., 28:18; 39:11; Hes., 28:13
R.-A. Ferchault de Réaumur "Taotun takoraudan muuntaminen teräkseksi ja sulan raudan pehmentämisen tai valurautateollisuuden valmistaminen niin takorautana" (1722)
Menetelmä kemiallisen nimikkeistön ehdottaman MM. de Morveau, Lavoisier, Bertholet ja de Fourcroy, 1787, s. 44 .
Becquerel (Antoine César, M.), Muistio metsistä ja niiden ilmastovaikutuksista (Google on digitoinut kopion); 1865, katso sivut 124 ja sitä seuraavat.
(sisään) Katharina Kaiser, Lorel M. Scriven, Fabian Schulz Przemyslaw Gawel, Leo Gross ja Harry L. Anderson, " Sp-hybridisoitunut hiilen allotrooppimolekyyli, syklo [18] hiili " , Science , voi. 365, n ° 6459,20. syyskuuta 2019, s. 1299-1301 ( DOI 10.1126 / science.aay1914 ).
(en) JM Zazula, " Grafiittimuunnokset korkeassa lämpötilassa ja LHC-säteen imeytymisen aiheuttamassa paineessa " [PDF] , CERN ,1997(käytetty heinäkuussa 2010 ) .
Elementtien kemia , NN Greenwood (en) ja A. Earnshaw, Pergamon press, 1994, s. 356 . ( ISBN 0-08-022057-6 ) .
Elementtien kemia , NN Greenwood ja A. Earnshaw, Pergamon press, 1994, s. 331 . ( ISBN 0-08-022057-6 ) .
INRS , Myriam Ricaud, Dominique Lafon ja Frédérique Roos, hiilinanoputket: mitkä riskit, mikä ennaltaehkäisy? , 2008.

Katso myös

Bibliografia

Patrick Bernier, Serge Lefrant, Carbon kaikissa osavaltioissa , Taylor & Francis,1997, 584 Sivumäärä ( lue verkossa )
Gérard Borvon, Hiilen ja CO2: n historia , Vuibert, 2013
Bernadette Bensaude-Vincent , Sacha Loeve, Carbone. Hänen elämänsä, teoksensa , Le Seuil,2018, 349 Sivumäärä ( lue verkossa )

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ulkoiset linkit

(en) ” Tekniset tiedot hiilelle ” (tarkastettu 23. huhtikuuta 2016 ) , kunkin sivun isotoopin tunnetut tiedot alasivuilla
(in) Los Alamosin kansallinen laboratorio - hiili
(en) WebElements.com - hiili
(en) EnvironmentalChemistry.com - hiili
Lavoisier ja hiilen sanan syntymä

Hei

Olla

Syntynyt

N / A

Joo

Tai

Ässä

Huom

Sisään

Sinä

Minä

Tämä

Oli

Lukea

Sinun

Luu

Klo

Voisi

Olen

Vrt

119

120

121

122

123

124

125

126

127

128

129

130

131

132

133

134

135

136

137

138

139

140

141

142

alkali Metals	Alkalinen maa	Lantanidit	siirtyminen metallit	Huono metalli	Metalli- aukot	Ei- metallit	halogeeni geenit	Noble kaasujen	Kohteet luokittelemattomat
		Aktinidit
		Superaktinidit